sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Kuusi vuotta ensimmäisestä poikueesta!

Ihka ensimmäinen oma kasvattini täytti KUUSI vuotta tänään 20.1.2019! Vanhoja kuvia selatessa on uskomatonta miettiä, mitä kaikkea pienen marsun elämään on mahtunut näinä vuosina.




















Lemmenkipinä, tuttavallisemmin Pikkumies, on skinnykantaja eli ristetysmarsu, joka kantaa skinnygeeniä. Isänä sillä on skinny (Jaanuskan Lemmenpeli) ja emänä skinnykantaja (Imargos Nina Ricci). Kuvassa hän on ihan muutaman tunnin ikäinen pirpana. 

Jokusessa näyttelyssä ollaan käyty... Vanhoja arvostelukaavakkeita nimittäin löytyi reilu 20 kpl! Tuomarit ovat luonnehtineet marsua pörisijäksi, pörriäiseksi, pörhelöksi, palleroksi ja useaan otteeseen muhkeaksi tai jätiksi. Mieleenjäänein kommentti kohdassa yleisvaikutelma on kuitenkin bilehile, joka johtui mystisestä glitteristä... Taisi olla omistajan paidasta, kröhöm :D

Vuoden 2014 Pet Expossa Pikkumies ylitti odotukset ja voitti PETluokan, vaikka osallistujia oli yli 80! Ilmeisesti sitä eivät kiinnostaneet kuin isot näyttelyt, sillä tämä voitto on jäänyt sen isoimmaksi ja samalla ainoaksi näyttelyksi, mistä on mukaan lähtenyt eliittikortti...

Menestystä on kuitenkin tullut useammin väliaikakisojen puolelta. Pikkumies onkin esiintynyt niin poliisina, karatekana kuin Tarzaninakin. P.s. mikrokuituisesta ikkunaliinasta ja klemmarista saa näppärästi lannevaatteen marsulle ;D

Syömiskisoissa Pikkumies on ollut aina haka! Parhaimmillaan se ehti mussuttamaan jopa kaksi palaa kurkkua nopeammin kuin toiseksi tullut ensimmäistäkään palaa. 

Pikkumies ei lempinimestään huolimatta ole mikään minimarsu, vaan noin puolentoista kilon möhkäle. Ei siis ihme, että kurkun- ja persiljansyöntikisat ovat usein päättyneet voittoon.

Massiiviseen kokoon on luultavasti vaikuttanut se, että se oli poikueen ainut. Maitobaarissa ei siis ollut jonoa tai tungosta. Toki Pikkumiehellä on muutenkin ollut ruokahalut kohdillaan! Tässä kuvassa se on vain reilu 2 viikkoa vanha ja jo hurjan kokoinen.

Välillä on vain hassuteltu kotona ja tietysti hengailtu kavereiden kanssa. Näyttelyistäkin Pikkumies on jäänyt jo useampi vuosi sitten eläkkeelle, mutta kotonakin riittää tärkeää työtä, kuten nuorempien urosten opastamista talon tavoille. 

Nyt alkaa turkki olla jo harmaa, mutta onneksi papparainen on pysynyt terveenä. En olisi marsuharrastusta ja -kasvatusta aloitellessani osannut toivoakaan, että saamme nauttia tämän herran seurasta näinkin pitkään!